Banneri

Banneri

maanantai 17. marraskuuta 2014

Potkukelkan tuunaus

Täytyy sanoa, että kyllä ennenvanhaa on osattu tehdä kestäviä tavaroita. tuntuu, ettei nykyaikana mikään kestä 5 vuotta kauempaa. Toissa talvena löydettiin mun vanhempien luota mun ikivanha potkukelkka, joka on varmasti palvellut 25 vuotta. Toki tuo kelkka on jo hieman elämää nähnyt ja eihän se ihan priimaa voi olla, mutta ihan käyttökelpoinen kelkka siitä tulisi pienelle fiksauksella. Alla on kuva viime talvesta, jossa meidän vanhempi tyttö on testailemassa kelkkaa. Tästä voi nähdä, että kelkka ei ole enää ihan priimakunnossa.
Mies sitten päätti, että kelkka laitettaan kuntoon ja se pitikin jo viime talvena fiksata, mutta se sitten jotenkin jäi. Nyt tänä talvena tai pikemminkin syksynä mies otti projektiksi tämän ja nyt se on valmis. Kelkkaan piti tehdä uusi työntökahva ja poikkituki selän kohdalle, ruosteet piti piilottaa sekä kelkka maalata uusiksi. Pari viikkoa sitten ensimmäisten lumien tultua maahan, päästiin "uutta" kelkkaa kokeilemaan. Täytyy sanoa, että kelkka koki aikamoisen muodonmuutoksen ;)
Harmi vain, että ei tuo valkoinen lumi kauaa maassa pysynyt ja nyt siitä on enää muisto vain. Uusia lumia ja kelkkakelejä siis odotellessa!

17 kommenttia:

  1. so süße bilder!!! einen schönen abend wünscht angie aus deutschland

    VastaaPoista
  2. Meillä on lähes samanlainen vanha tuunattu potkukelkka :D kyllä ennen osattiin <3 ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Oi miten ihana pinkki kelkka <3 Varmasti kivempi potkutella tuolla :)

    VastaaPoista
  4. Ihanan mies teki ja muista et on kuitenkin sun vanha eikä marketin uusi :) Lumia odotellessa <3

    VastaaPoista
  5. Onpas ihana namu potkukelkka :))

    VastaaPoista
  6. Voih, ihanat muistot tulvahtivat mieleeni! Olin aina Ukin tyttö hänen eläessään ja aina lapsena hoidossa isovanhemmillani päiväkotien sijaan ja paras muisto hänestä on kun ostimme yhdessä kotikaupunkini torilta tuommoisen punaisen potkukelkan. Siitä tuli minulle niin rakas! Niin rakas, että kaikkien näiden vuosien jälkeen tämä potkukelkka on ainut esine jonka omistan enää Suomessa tai joka on säilössä siellä. En halua luopua siitä vaikka tiedän etten koskaan varmaankaan tule "käyttämään" sitä...muutaman kerran ollut mielessä, josko joku sukulainen lyhentäisi siitä nuo jalat ja kuljettuttaisin sen tänne Espanjaan ja tekisin siitä jonkunnäköisen tuolin tms...voi niitä aikoja! <3

    VastaaPoista
  7. Voi, mikä tarina sulla <3 Kyllä nämä tunnearvoesineet on vain ihania! <3

    VastaaPoista
  8. Onpa jouluista, ja mikä ihanuus tuo kelkka on!

    VastaaPoista